|
Ruskamaisemia Kilpisjärveltä |
Äiti tuli pari päivää sitten, ensimmäistä kertaa oikeasti
kunnolla, katsomaan tyttärensä touhuamista tuhannen kilometrin päähän! Tästä
asiasta kun tiedon sain, päätin heti alkaa kehittämään tälle etelän turistille
jotakin ohjelmaa. Ja jotta homma ei heti riistäytyisi käsistä, ajattelin
aloittaa äideille tutuista ja turvallisista puuhista. Alkuun päästiinkin ulkoiluttamaan
koiraa, käymään kaupassa ja tekemään ruokaa (helppo, purkkihernekeittoa
jauhelihalla ja sipulilla).
Viikon viimeisenä vapaapäivänäni perjantaina vein koiran
hoitoon naapurilähiöön kavereille ja suunnattiin äidin kanssa auton nokka kohti
|
Saanan huipulta |
Kilpisjärveä. Melkein 3 tuntia tuli sinne ajettua maisemia ihaillen ja
äiti-tytär laatuaikaa yhdessä viettäen. Ruska siellä käsivarren huipussa oli
selkeästi edellä oman kotikylän ruska-aikaa.
Evästeltiin Retkussa (Kilpisjärven
retkeilykeskuksella) ennen kun iltapäivästä lähdettiin valloittamaan 1029
metriä korkeaa Saana-tunturia. Hiki lensi ja törkeä puuskutus kävi meiltä
molemmilta ihan huipulle saakka, kylläpä on se kunto taas laskenut. Tunturin
laella tuuli ja nopeasti tuli tietenkin kylmä kaiken sen urheilusuorituksen
jäljiltä, joten kirjoitettiin vieraskirjaan, otettiin muutamat kuvat - ja ei
kun pikaisesti takaisin alas… Illalla ponnisteltiin viimeisillä voimilla, jalat
aivan makaroneina, vihdoin takaisin autolle. Kotiinpaluumatkalla poikettiin
vielä Olokselle Á la Cartea syömään ravintola Kammariin.
|
Pari sataa rappusta takana, muutama vielä edessä |
Eipä siitä pitkä aika kerinnyt vierähtämään kun tuli
viimeksi käytyä Ihmisen Ringissä, katsomassa elokuvia… Sinne ne jalat taas
veivät, tosin tällä kertaa käytiin äidin kanssa katsomassa Pieni Kansani Laulu
– näytelmää, trilogian 2 osaa. Pähkinänkuoressa tarina kertoi Kolarin kylän
asukkaista ja niiden elämästä 1800-luvun Suomessa. Näytelmä oli hyvinkin
humoristinen, vaikka paikka paikoin kertomus oli surullinen. Näyttelijät
lauloivat todella hyvin ja sitä oli ilo seurata lämpimän makuupussin sisältä.
Trilogian kolmatta osaa sitten vain seuraamaan ensi vuonna – sama paikka, sama
aika.
|
Kalastajamies |
Ajatuksena oli vielä keritä käymään äidin kanssa
Gondolihissillä ravintola Ylläskammissa huipulla, mutta se jäi nyt sitten
toiseen kertaan. Hissi sattui juuri sinä tiettynä päivänä olemaan huollossa,
kun oli lämmin ja tuuleton keli sekä kirkas sää. Viimeiset päivät menivätkin
lähinnä mökillä televisiota katsellessa ja seurustellessa.
Vierailtiin me sentään edellisellä työpaikallani Konijänkän
Kotieläinpihalla katselemassa eläimiä ja tervehtimässä tuttuja. Koirakin pääsi
siinä samalla kivasti kuluttamaan energiaa vapaana juosten ja temmeltäessä
nuoren dalmatialaispentu Topin kanssa. Vastasyntyneitä minipossuvauvojakin
saatiin ihailla, kun olivat juuri tuntia ennen putkahtaneet maailmaan. 14
kilometrin päästä Tiurajärveltä haettiin kesälaitumelta karanneet hevoset
ratsastuksenopettaja Paulan ja sekatyömies Eeron kanssa trailerilla takaisin
tallille. Loput kolme hevosta tuotiin Paulan kanssa kahdestaan ratsain, joista
yksi nuori tamma sai matkata parin tunnin reissun meidän valvonnan alla
irrallaan. Hyvin meni ja ongelmilta säästyttiin!
|
Wilhelmiina laama tuli seurailemaan lasten telmimistä Konijänkällä. |
Äidin kotiinlähtöpäivänä poikettiin vielä ihan
mielenkiinnosta Ylläsjärven puolelle katselemaan muutamaa ”avaimet käteen” – valmistaloa.
Olisihan se täällä kuitenkin kaikista viisainta ostaa oma tontti ja rakentaa/pystyttää
talo, kun pitkäaikaisia ja järkevän hintaisia vuokrakämppiä ei alueelta löydy -
ei sitten millään…
|
Äiti kokeili veden lämpötilaa Saanatunturin huipulla |