Kino Ylläs

3 ½ päivää kestävät, kylän omat, ulkoilma - elokuvafästit starttasivat eilen iltapäivästä Ylläs - Huipulla tuulee televisiosarjan ennakkonäytöksillä. Olihan se kyllä mielenkiintoista taas kerran seurata tuttuja maisemia, tapahtumia ja ihmisiä viime talvelta. Kausi 2 vaikutti selvästi lupaavammalta ja selkeämmältä kuin 1 kausi. Yllätyin siis positiivisesti ja taisivat suurin osa muistakin katsojista olla samaa mieltä, kun meitä katselun jälkeen haastateltiin. Ohjelman tulisi siis alkaa kanavalla Sub 9.10.2013.

Festareilla näytetään sekä Kellokkaan sisätiloissa että ulkona taivasalla, Ihmisen Ringissä yhteensä 18 elokuvaa, joista itse suunnittelin katsovani ainakin 8. Wow! Fästit lähtivät hyvin käyntiin, kun jo ensimmäisessä elokuvassa: Kekkonen tulee! oli kiitettävä määrä osallistujia. Toivottavasti katsojaluvut pysyvät noususuhdanteessa. Ilmakin oli mitä loistavin. Tyyni, pilvetön ja kuulas, ruskasää.

Luvassa siis vielä: suomalaista, kauhua, draamaa, ulkolaista, rakkautta, ennakkoesityksiä ja ensi-iltoja! Ja mikä kaikista mahtavinta; tämän kaiken saa kokea revontulien loistaessa taivaalla! (Niitä täällä kylällä onkin jo monta yötä putkeen saanut ihmetellä). Innolla odotan lisää katsottavaa ja loistavaa elokuvaseuraakin on jo runsaasti tarjolla. Ensimmäiset kausityöntekijät ovat tässä minun parin päivän flunssa-kuumeen aikana näemmä tunturin kupeeseen saapuneet. Tämä päivä menikin sitten tuttuja halaillessa, kun vihdoin uskaltauduin peiton alta ulkoilmaan ihmislaumaa tapaamaan.

                          Näyttämö valmis katsojia varten. Ihmisen Rinki.

 http://www.kinoyllas.net/

05.18 am.

Suhteellisen varhainen aamu, enkä ole nukkunut vielä silmänräpäystäkään. Vielä on ihan pimeää ja yritän kännykänvalossa hiippailla vessaan. Kylpyhuoneen kaakelilattia on aivan jääkylmä ja mun hammastahna on kohmeessa!

Ollaan just vasta muutettu Iiriksen kanssa ”uuteen kotiin” eli käytännössä päästään muutamaksi kuukaudeksi majoittumaan johonkin tyhjään ”turistikämppään” mitä ei ole asiakkaat vielä varanneet. Joulukuun alussa pitäisi taas muuttaa, mutta mihinkäs seuraavaksi? Se olisi sitten jo 4. uusi koti puolen vuoden sisään.

Perhosia vatsassa ollut koko yön, kohta ne saapuu… Tämäkö minua valvottaa? Hiljainen kausi on päättymäisillään ja kylä alkaa pikkuhiljaa täyttyä ruskamummoista. Pääosin lepposta porukkaa onneksi tämä ruska-ajan väki. Kausityöntekijät saapuu: ilmassa vallitsee muutos, tulee paljon uusia naamoja ja vanhoja jättäytyy pois. Saa nähdä kuinka moni enää edellisiltä kausilta palaa…

P.S. toivoisin saavani joltakin ihanalta ihmiseltä syntymäpäivälahjaksi toimivan kameran, jotta saisin otettua kuvia tänne blogiini! *wink, wink mamma*

Home Sweet Home

”Tää on mun koti, tänne mä vielä joskus muutan” – muistuvat nämä sanat vieläkin elävästi mieleen kahdeksan vuoden takaa. Eräs pieni kylä, nimeltä Äkäslompolo, vei nuoren teinitytön sydämen täysin mennessään.

Muuttaminen Lappiin vakituisesti ei vielä silloin ollut mahdollista kun oli matkailulukio kesken. Tyydyin siis kohtalooni ja päätin käydä täällä niin usein kun mahdollista. Ei se edestakainen ramppaaminen etelän ja Lapin välillä aina mitään ruusuilla tanssimista ollut ja välillä meinasin muuttohaaveista jo heikkoina hetkinä luopua.

Vuosien varrella tuli tehtyä vähän lisää töitä, harjoitettua erämiestaitoja ja käytyä lisää kouluja. Onhan sitä yritetty myös jos jonkinmoista parisuhdettakin rakentaa välissä, kunnes vuoden 2012 pitkä sairauslomajakso sitten viimein avasi minulle tien kohti pohjoista jänkhää.

Ja tässä sitä nyt sitten ollaan, monien sattumuksien summa on rakentanut minusta itsetietoisen, luonnonläheisen ja seikkailunhaluisen nuoren naisen.

Lähinnä tämä blogi on kirjoitettu vain minua itseäni varten, jotta muistaisin. Tokihan se olisi mukavaa jakaa ajatuksia niin tuttujen kun tuntemattomienkin kanssa. Tietenkin olen myös suunnannut tämän perheelle, sukulaisille ja tuttaville, joista suurin osa asustelee Etelä-Suomessa. Onnettoman soittelukykyni vuoksi, on ehkä helpompi lukea kuulumisiani internetin kautta kun yrittää tavoittaa. Puhelimen käyttö on minulla vielä vauvan kengissä!

Erityiskiitoksen ja kumarruksen saa Emma. Toimit minulle todella hyvänä inspiraationlähteenä ruveta toteuttamaan tätä blogia!