”Tää on mun koti, tänne mä vielä joskus muutan” – muistuvat
nämä sanat vieläkin elävästi mieleen kahdeksan vuoden takaa. Eräs pieni kylä,
nimeltä Äkäslompolo, vei nuoren teinitytön sydämen täysin mennessään.
Muuttaminen Lappiin vakituisesti ei vielä silloin ollut
mahdollista kun oli matkailulukio kesken. Tyydyin siis kohtalooni ja päätin
käydä täällä niin usein kun mahdollista. Ei se edestakainen ramppaaminen etelän
ja Lapin välillä aina mitään ruusuilla tanssimista ollut ja välillä meinasin
muuttohaaveista jo heikkoina hetkinä luopua.
Vuosien varrella tuli tehtyä vähän lisää töitä, harjoitettua
erämiestaitoja ja käytyä lisää kouluja. Onhan sitä yritetty myös jos
jonkinmoista parisuhdettakin rakentaa välissä, kunnes vuoden 2012 pitkä
sairauslomajakso sitten viimein avasi minulle tien kohti pohjoista jänkhää.
Ja tässä sitä nyt sitten ollaan, monien sattumuksien summa
on rakentanut minusta itsetietoisen, luonnonläheisen ja seikkailunhaluisen
nuoren naisen.
Lähinnä tämä blogi on kirjoitettu vain minua itseäni varten,
jotta muistaisin. Tokihan se olisi mukavaa jakaa ajatuksia niin tuttujen kun
tuntemattomienkin kanssa. Tietenkin olen myös suunnannut tämän perheelle,
sukulaisille ja tuttaville, joista suurin osa asustelee Etelä-Suomessa.
Onnettoman soittelukykyni vuoksi, on ehkä helpompi lukea kuulumisiani
internetin kautta kun yrittää tavoittaa. Puhelimen käyttö on minulla vielä
vauvan kengissä!
Erityiskiitoksen ja kumarruksen saa Emma. Toimit minulle
todella hyvänä inspiraationlähteenä ruveta toteuttamaan tätä blogia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti